Koeputkihedelmöitys

Mitä koeputkihedelmöitys tarkoittaa?

Alunperin koeputkihedelmöityksellä pyrittiin tarjoamaan apua naisille, joilla ei ollut munanjohtimia tai joilla ne olivat niin vaurioutuneet, (esimerkiksi tulehduksen vuoksi) että ne olivat toimimattomat. Tällöin yhteys munasarjojen ja kohdun välillä puuttuu, eivätkä siittiöt tavoita munasolua eikä munasolu kohtua. IVF-hoidoilla ohitetaan tämä kohta – nämä toimet tapahtuvat kehon ulkopuolella. Nykypäivänä hoitoja käytetään laaja-alaisesti myös muissa hedelmöittymisen ongelmatilanteissa, kuten selittämättömässä hedelmättömyydessä tai sperman laadun ongelmatilanteissa.

Mitä IVF-hoidot sisältävät?

IVF on lyhennelmä sanoista In Vitro Fertilization ja tarkoittaa kirjaimellisesti hedelmöittymistä lasissa tai kehon ulkopuolista hedelmöittymistä. Hoidoista voidaan puhua vaihtoehtoisesti koeputkihedelmöityksenä tai keinohedelmöityksenä.

IVF-hoidoissa munasolu ja siittiöt yhdistetään laboratoriossa, jonka jälkeen hedelmöittynyt munasolu (alkio) siirretään kohtuun kasvamaan.

Munasolu kerätään ultraäänen ja ohuen neulan avulla emättimen seinämän lävitse tai vaihtoehtoisesti tekemällä pieni viilto vatsaan, jotta päästään käsiksi munasarjoihin (Laparoskopia). Kun munasolut on kerätty, niihin yhdistetään valmistellut siittiöt – tämä vie noin 2-4 päivää. Hedelmöityttyään munasolut siirretään kohtuun. IVF-hoitoja käytetään yleensä, kun ongelmat johtuvat naisen sukupuolielinten sairauden aikaansaamista muutoksista.

Mitä ICSI tarkoittaa ja mikä on IVF- ja ICSI-hoitojen ero?

ICSI eli mikrohedelmöitys on lyhennelmä englanninkielisestä nimestä Intracytoplasmic sperm injection. ICSI-hoitoa voidaan hyödyntää, kun koeputkihedelmöitys halutaan tehdä liikkumattomia siittiöitä hyödyntäen. IVF-hoitoihin kelpaa vain normaalisti liikkuvat siittiöt. Ohutta lasineulaa käyttäen siittiöt ruiskutetaan kypsään munasoluun. Munasolu inkuboidaan ja siirretään kohtuun.

Noin 50-80%:ssa hedelmöittyminen onnistuu ja noin 30%:ssa tuloksena on onnistunut synnytys. Joissain tapauksissa munasolun jakautuminen epäonnistuu ja alkio voi keskeyttää kasvunsa liian aikaisessa kasvuvaiheessa. Mitä nuorempi äiti on, sitä parempia tulokset ovat. Mitä vanhempi ikä ja mitä huonolaatuisempi munasolu on, sitä huonommat ovat onnistuneen hedelmöittymisen mahdollisuudet.

Osta foolihappo täältä

Osta foolihappo täältä

Kenelle koeputkihedelmöitys sopii?

Perusteellisten lapsettomuustutkimusten jälkeen lääkäri ja pariskunta harkitsevat tulosten ja oireiden pohjalta yhdessä kuinka jatkaa ja millä hoitotoimenpiteillä. Tänä päivänä kaikki vaihtoehtoiset hoitotoimenpiteet ja hoitokeinot ovat hyvin testattuja sekä standardisoituja.

Kuinka suuri onnistumisprosentti koeputkihedelmöityksellä on?

Koeputkihedelmöitysten määrä on jatkuvassa kasvussa, sillä siitä on usein löydetty apu sekä naisesta että miehestä johtuviin hedelmällisyysongelmiin. Tällä hetkellä noin 2,7% Suomessa syntyneistä lapsista ovat saaneet alkunsa koeputkihedelmöityshoidoilla. Nykyään tästä noin puolet ovat ICSI-hoitojen tulosta.

Tähän mennessä (2014) Suomessa on rekisteröity noin 15 000 koeputkihedelmöityshoidoista syntynyttä lasta, alkaen vuodesta 1984. Vuosittain hoitojen tukemana Suomessa syntyy noin 1550 lasta. Vuosittain Suomessa tehdään noin 7200 alkionsiirtoa. Hoitoja tarjoavat sekä kunnalliset sairaalat että useat yksityiset klinikat. Yksin lasta haluavat naiset eivät Suomessa saa hoitoja kunnalliselta puolelta.

Koska jokaisen pariskunnan/äidin tapaukset ovat erilaisia ja yksilöllisiä, vaihtelee hoitojen menestysprosentti tapauksesta toiseen. Kansainvälisien tutkimusten mukaan raskaaksitulon mahdollisuus hoitojen avustamana on mm. naisen iästä ja siittiöiden laadusta riippuen noin 25-35%. Näistä raskauksista noin 75-80% johtavat täysimittaiseen raskauteen ja synnytykseen. Selittämättömissä hedelmällisyysongelmissa hoidot kasvattavat raskaaksitulon mahdollisuutta 25%:lla per kuukautiskierto.

Nouseeko monisikiöisen raskauden mahdollisuus koeputkihedelmöityksellä?

Koska yleisen käytännön mukaan kohtuun palautetaan korkeintaan kaksi hedelmöitettyä munasolua, on kaksoisraskaudet tavallisempia kuin normaalisti. Koeputkihedelmöityksistä noin 20% on kaksoisraskauksia. Yleensä kohtuun kuitenki asetetaan vain yksi hedelmöittynyt munasolu, sillä tavoitteena on vähentää kaksoisraskauksien määrää, mutta pitää onnistuneen raskauden mahdollisuus korkeana.

Monisikiöraskauden esiintyvyydeksi on todettu laajoissa eurooppalaisissa tutkimuksessa 21-26%, mutta määrä laskee koko ajan. ICSI-hoitojen ei ole todettu kasvattavan monisikiöisen raskauden mahdollisuutta. Myös ennenaikaisten synnytysten määrä on suuressa laskussa, kuten myös kolmoisraskauksien määrä.

Aiheutuuko IVF-hoidoista jonkinlaisia riskejä niistä syntyvälle lapselle?

Koeputkihedelmöityksen vuoksi kohonneen monisikiöisen raskauden nähdään olevan pääsyynä melkein tuplaantuneeseen perinataaliseen (ennen syntymää) kuolleisuuteen. Neonataalinen (syntymän jälkeinen) kuolleisuus on jopa kolme kertaa suurempi kuin ilman IVF-hoitoja aikaansaaduilla lapsilla.

Riskien nousu on suoraan yhteydessä äidin ominaispiirteisiin ja kun laskuihin otetaan mukaan syntymävuosi, äidin ikä, pariteetti, tupakointitottumukset ja hedelmällisyysongelma, vaihtelee riskien määrä. ICSI-hoidoista ja IVF-hoidoista syntyneiden lasten välillä riskit eivät juuri vaihtele. Eroa ei ole huomattu myöskään ennenaikaisen syntymän, alhaisen syntymäpainon tai kuolleisuuden suhteen eri IVF-hoitoja vertaillessa.

IVF-hoidoilla syntyneiden rakenteellisten epämuodostumien syntymisen riski on noin 40% suurempi. Mutta kun muiden synnytysten laskuihin otetaan mukaan äidin ikä, pariteetti, synnytysvuosi ja lapsettomien vuosien määrä, ei riskiluku juurikaan ole suurempi kuin muissakaan synnytyksissä.

Tietyt epämuodostumat ovat kuitenkin IVF-hoitojen yhteydessä yleisempiä, kuten hermoputkien viat sekä sydänviat. Epämuodostumien muodostumisessa ei ole juuri eroavaisuuksia IVF-ja ICSI-hoidoilla syntyneiden välillä, ICSI-lapsien korkeampaa hypospadiariskiä lukuunottamatta.

Hypospadia on kehityshäiriö, joka kehittyy sikiöiässä (viikkojen 8 ja 12 välillä) poikalapsille ja aiheuttaa sen, että virtsaputken aukko sijaitsee peniksen alapuolella. Tämä nostaa neonataalisten sairauksien määrää koeputkilapsilla ja aiheuttaa usein hengitysongelmia, sepsistä, CNS-vuotoja ja kramppeja -useimmat monisikiöisyydestä johtuen.

Äidin riskit

Hoitojen riskit äidille ovat lähes olemattomat. Toki komplikaatioiden teoreettinen riski on aina olemassa, kuten kaikissa hoidoissa, mutta yleisellä tasolla voidaan sanoa, että koeputkihedelmöityshoitojen komplikaatioriski on todella alhainen.

Alle 1%:lla ilmenee riski saada infektio emättimeen tai munanjohtimiin – tämä tosin saadaan helposti hoidettua antibiooteilla. Verenvuodot tai muut sairaalahoitoa vaativat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia (mahdollisuus on pienempi kuin 1 hlö 1000:sta.)

Yleisin komplikaatio on hyperstimulaatio oireyhtymä (OHSS, ovarian hyperstimulation syndrome). Se aiheuttaa kuoleman noin 3-5% hoidetuista henkilöistä, ja yleensä hoitokeinona hoidettava nainen joutuu sairaalahoitoon ja saa siellä suonensisäistä nesteytyshoitoa sekä verta ohentavaa lääkitystä veritulpan riskin alentamiseksi.

OHSS on siis yleisin komplikaatio raskauden aikana, ja ilmenee usiemmiten 1-2 viikon sisällä hedelmöitetyn munasolun kohtuun siirrosta. Kohdun ulkopuolisten raskauksien (sikiö kohdun ulkopuolella) määrä on viime vuosina pysynyt aika lailla vakiona, vähemmän kuin 2%.

Keskenmenon riski on hieman tavallisen raskauden 10-15 prosentin keskenmenoriskiä korkeampi, IVF-hoidoilla prosentti on noin 20.

Hoitojen psykologiset vaikutukset

Useimpien IVF-hoitoja läpikäyvien mielestä hoidot ovat psyykkisesti rasittavia. Koska lapsettomuus on jo sinänsä raskasta usealle, voi hoitojen läpikäyminen ja raskaus olla tavallista raskautta haastavampaa.

Koeputkihedelmöityksen kustannukset

Hinnat vaihtelevat jonkin verran kunnallisen ja yksityisen sektorin välillä ja kustannuksiin saattaa vaikuttaa myös mahdolliset pitkät etäisyydet kotoa klinikalle. Joissakin tapauksissa Kela maksaa osan hoidoista ja vanhemmille jää maksettavaksi vain omavastuuosuus. Voit lukea hintatiedoista lisää esimerkiksi Väestöliiton sivuilta täällä.

Hoidot

Hoidot saattavat vaihdella hieman. Useimmat naiset saavat ensin hormonihoitoja, joiden tehtävänä on stimuloida munasolujen kypsymistä.

7 päivää ennen oletettua kuukautisten alkamista

Hypofyysin riskien poissulkeminen päivittäisillä injektioilla tai nenäsuihkeella aloitetaan. Kun näillä on saavutettu halutut vaikutukset, voivat hormonihoidot alkaa.

Munasarjojen hormonihoitostimulointi

Hypofyysihormonin (Gonadotropiini) injektiot aloitetaan ottamaan päivittäin. Yleensä hoidot vaativat 10-12 päivän hoitojakson. Hypofyysin torjuntahoidot jatkuvat samanaikaisesti.

Hoitojen tehoamista tutkitaan verikokeen ja ultraäänen avulla.
Kontrollit suoritetaan parin päivän intervalleissa. Tällä kartoitetaan ovulaation aloittamisen paras ajankohta. Ovulaatio aikaansaadaan hCG-injektiolla, joka annetaan potilaalle illalla.

Munasolujen poiminta

Kaksi päivää hGC-injektion jälkeen, aamupäivällä, suoritetaan munasolujen poiminta. Tämä tapahtuu ohuen neulan avulla, pistämällä se emättimen seinämän läpi munasarjaan. Toimenpide tehdään ultraäänen avustuksella paikallispuudutuksessa. Parin tunnin sairaalassa oleskelun jälkeen potilas voi jo lähteä kotiin.

Samana aamuna mies luovuttaa spermanäytteen. Munasolut ja siittiöt valmistellaan ja ne yhdistetään vielä samana päivänä. Tämän jälkeen soluja viljellään noin 2-3 vuorokautta.

Siittiöiden mikroinjektio

Jos siittiöluku on todella alhainen tai jos näytteestä löydetään jokin muu poikkeama, saatetaan hoitoon lisätä ns. mikroinjektio (ICSI). ICSI-hoidolla yksi poimituista munasoluista erotellaan ja pidetään paikallaan pipetin avulla ja siihen injektoidaan mikroskoopin kontrollin alaisena yksi ainoa siittiö. Tässäkin tapauksessa soluja viljellään vielä 2-3 vuorokautta.

Alkionsiirto

Yleensä näiden 2-3 vuorokauden aikana munasolu on jo hedelmöittynyt ja jakautunut. Tässä vaiheessa sitä voidaan jo kutsua alkioksi. Sen siirto kohtuun tapahtuu ohuen muovikatetrin avustuksella, joka viedään kohdunkaulan läpi. Pienen lepohetken jälkeen nainen voi jo lähteä kotiin.

IVF-hoidoista tulee useimmiten useampia hedelmöittyneitä munasoluja kuin mitä laitetaan takaisin kohtuun. Noin yhdessä tapauksessa viidestä nämä munasolut voidaan ottaa talteen ja pakastaa mahdollista tulevaa käyttöä varten. Pakastettuja alkioita voidaan yleensä säilyttää noin viisi vuotta.

Vaihtoehtoisesti

IVF luonnollisen kierron mukaan

Tätä vaihtoehtoa suositellaan usein alle 35-vuotiaille naisille, joilla on säännöllinen kuukautiskierto. Luonnollista kiertoa seurataan hormonitesteillä ja ultraäänellä ja normaalilla tavalla kypsynyt munasolu poimitaan juuri ennen ovulaatiota.

IVF ja kevyet hormoonihoidot

Tällä hoidolla voidaan hallita kuukautiskiertoa ilman, että hormonitasot nousevat liikaa ja että munasoluja muodostuisi liiallisesti. Tässä tapauksessa hormonihoidot koostuvat viiden päivän tablettihoidosta.