Ei-toivottu lapsettomuus

Miten lapsettomuus määritellään

Pariskunnan määritellään kokevan lapsettomuutta (ensisijainen hedelmättömyys) World Health Organisaation määritelmän mukaan, kun he ovat aktiivisesti yrittäneet raskautta 24 kuukauden ajan. Arkisessa käytössä termillä yleensä määritellään tarkoittavan naisia, jotka eivät koskaan ole olleet raskaana.

Toissijaisella hedelmättömyydellä tarkoitetaan, että nainen/pariskunta on kokenut raskauden, mutta ne ovat keskeytyneet abortin tai keskenmenon takia. Teknisen kehityksen ansiosta ultraäänitutkimuksia voidaan tehdä jo varhaisessa vaiheessa (jo viidennellä tai kuudennella raskausviikolla) ja niiden suosio on kasvanut. Tämän takia lääketieteellisessä termistössä raskaudeksi lasketaan vain syntyneet lapset. Toissijainen hedelmättömyys on selkeästi yleisempää. Tutkimusten mukaan 4 – 10 % pareista kokee toissijaista hedelmättömyyttä, kun taas 3,6 -6,6 % ensisijaista hedelmättömyyttä.

Babyplan Ovulaatiotesti Puikko

Babyplan Ovulaatiotesti Puikko

Kuinka yleistä ei-toivottu lapsettomuus on?

Noin 10 -15 % kaikista pariskunnista kärsivät ei-toivotusta lapsettomuudesta. Tänä päivänä noin kaksi kolmasosaa heistä voi saada lapsen tutkimuksen ja hoidon jälkeen. Kolmasosa pareista taas on täysin hedelmättömiä (steriilejä), eli heillä ei ole mahdollisuutta lapsen saamiseen.

Ufrivillig barnløshed

Milloin apua tulisi hakea?

Ei –toivotun lapsettomuuden suhteen ei tulisi huolestua ennen kuin on kulunut vähintään vuosi siitä, kun ehkäisy on otettu pois käytöstä ja raskautta on alettu yrittää.

Mitä syitä hedelmättömyyteen voi olla?

Eräs syy ei-toivottuun lapsettomuuteen voi olla naisen ikä. Hänen hedelmällisyytensä alkaa laskea jo 32 vuoden iässä ja se on munasolun rajoitetun toiminnan varoitusmerkki. Myös miehen ikä voi vaikutta, mutta tällä voi olla erittäin suuria eroja yksilöiden välillä. Ikään liittyvistä kysymyksistä voit lukea lisää alempana.

Suojaamattoman yhdynnän määrä ja toistuvuus voi vaikuttaa, mutta sillä ei ole suurta merkitystä pitkällä ajanjaksolla (kuten vuodella). Jan Olofsson, joka on ylilääkäri hedelmällisyyskeskuksessa Norlannin yliopistollisessa sairaalassa tarkoittaa, että ei-toivottu lapsettomuus voi johtaa pariskunnan stressiin ja jopa vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen ja jopa toissijaisesti aiheuttaa munasoluhäiriöitä naiselle.

Myös jotkut ympäristötekijät voivat vaikuttaa ei-toivottuun lapsettomuuteen, kuten tupakointi tai altistuminen liuottimille.

Yleisimmät syyt ei-toivottuun lapsettomuuteen kuitenkin ovat:

  • Vauriot munanjohtimissa
  • Häiriöt ovulaatiossa
  • Endometrioosi eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti
  • Useiden eri syiden yhdistelmä
  • Häiriö siittiöissä
  • Siittiöiden pääsy perille on estynyt
  • Tulehdukset tai infektiot

Miten miesten ja naisten ikä vaikuttaa?

Ikä vaikuttaa sekä miesten että naisten hedelmällisyyteen. Naisten hedelmällisyyskyky laskee jo 30 vuoden iässä ja nopeutuu entisestään 35 vuoden iässä. Hedelmällisyys on kuitenkin erittäin yksilöllistä. Jotkut naiset voivatkin tulla raskaaksi vaikeuksitta 40 vuotiaina, vaikka jotkut kokevat ei- toivottua lapsettomuutta jo 25 vuoden iässä. 36–38 vuoden iässä naisten munasarjojen voima on noin puolet siitä, mitä se oli heidän ollessaan parikymppisiä ja se onkin se voima, joka määrää pariskunnan lasten saantikyvyn.

Yleinen harhaluulo on, että miehet kokevat olevansa viriilejä ja voivat hedelmöittää vanhanakin, eivätkä siksi tunne samanlaista stressiä, kuin naiset. Miesten tulisi kuitenkin stressata asian suhteen enemmän, kuin mitä he tekevät. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että mahdollisuus tulla isäksi laskee miehen täytettyä 35 vuotta.
Leif Abramssonin mukaan siitä ei ole tarkkaa tietoa, mitä syitä sen takana on. Tutkija ei ole havainnut heikentymistä sperman laadussa 35 vuoden iän jälkeen, mutta syy voikin olla sukusolujen vanhenemisessa.

Tutkimukset

Ei-toivottuun lapsettomuuteen on useita eri syitä. Siksi ensimmäisenä tehdäänkin selvitys aiheesta syyn löytämiseksi ja tällöin yleensä löydetään jo syy lapsettomuuteen. Tutkimuksen voi tehdä sairaalassa lääkärin avulla. Tämä tutkimus noudattaa tiettyä mallia, jonka aikana sekä mies ja nainen tutkitaan syyn löytämiseksi.
Ensimmäiseen tutkimukseen saadaan yleensä vastaus noin puolen vuoden kuluessa. Lyhempää tutkimusta vaikeuttaisi se, että yleensä ne edellyttävät naisen kuukautiskierron seuraamista.
Hedelmällisyystutkimus voi olla raskas usealla tavalla. Tutkimuksen eri vaiheet voivat olla toisinaan epämukavia.
Hedelmällisyystutkimus alkaa siten, että sekä mies että nainen saapuvat gynekologin vastaanotolle yhteiseen keskusteluun. Tällöin käydään läpi mahdolliset aiemmat sairaudet, työ, tupakointi ja alkoholin käyttö, naisen paino, seksielämä ja sen jälkeen tutkitaan sekä miehen että naisen terveydentila. Tutkimus jaotellaan kaksiosaiseen perustutkimukseen ja viimeiseksi on jatkotutkimus.

Perustutkimus

  • Sairaushistoria
  • Tutkimus veren hormonitasosta
  • Siemennesteen analyysi (spermakoe)
  • Munanjohtimien röntgen/ultraäänitutkimus (HSS/HSG)
  • Munasolun irtoamisen seuranta
  • Klamydiatesti
  • HIV- ja hepatiittitestit kuuluvat yleensä myös tutkimukseen ja ovat edellytys tulevalle hedelmöityshoidolle
  • Yhteenveto testien tuloksista ja suunnitelma tulevista jatkotoimenpiteistä

Jatkotutkimus

  • Syventävä tutkimus miehen suhteen
  • Keskustelu tutkimustuloksista ja jatkotoimenpiteistä hoidon suhteen
  • Erityistutkimus (kuten tähystystutkimus)
  • Laajennettu hormonitutkimus miehelle/naiselle nukutuksen aikana

Kun tutkimukset ovat valmiit

Jos olette suorittaneet hedelmällisyystutkimuksen ja olette oikeutettu hoitoon julkisessa sairaalassa, saatte siirron erityislääkärille. Hedelmällisyystutkimukset ja jonotusajat voivat kestää pitkään julkisissa sairaaloissa kun taas yksityisissä ne pystytään hoitamaan nopeammin.

Milloin hedelmöityshoidon voi aloittaa?

Tämä vaihtelee todella paljon. Odotusaika voi vaihdella julkisella sairaanhoidolla alle kuukaudesta kuuteen vuoteen! He, jotka ovat valmiita maksamaan hoidoista enemmän, voivat tietenkin kääntyä yksityissairaalan puoleen ja näin välttää pitkät jonot.

Hoito

Munasarjojen stimulointi

Munasarjojen stimulointi on erityisen tärkeää, jos naisen munasolun irtoaminen ei ole säännöllistä. Metodia voidaan myös käyttää sperman avulla tapahtuvan keinohedelmöityksen tehokkuuden kasvattamisen tai koeputkihedelmöityksen takia. Hormonien avulla stimuloidaan munarakkuloiden kasvua munasarjoissa.

Keinosiemennys

Keinosiemennys suoritetaan naisen ollessa hedelmällinen. Tällöin sperma siirretään keinotekoisesti tavallisen yhdynnän sijaan. Siemenneste ujutetaan emättimen yläosaan. Jos ei-toivottu lapsettomuus johtuu siitä, etteivät miehen siittiöt kykene pääsemään perille asti naisen kohtuun, keinosiemennys tehdään suoraan kohtuun. Keinosiemennys voidaan suorittaa miehen sperman avulla, jos sperman laatu on tarpeeksi hyvä tai spermalahjoitusten avulla.

Koeputkihedelmöitys IVF tai ICSI

Koeputkihedelmöitys, IVF, tarkoittaa sitä, että yksi tai useampi munasolu poimitaan naisen munasarjasta ja hedelmöitetään miehen siemennesteellä. Hedelmöitys tapahtuu laboratoriossa. Tämän jälkeen ensin yksi tai poikkeustapauksissa kaksi munasolua sijoitetaan takaisin naisen kohtuun. Hormonihoitoa annetaan, jotta kohdun limakalvo hyväksyisi munasolun.

ICSI-koeputkihedelmöitys voidaan suorittaa liikkumattomia siittiöitä käyttäen koeputkihedelmöityksen avulla. Ohuen lasineulan avulla siemenneste pistetään kypsään munasoluun. Munasolu siirretään kohtuun. Hedelmöitys tapahtuu noin 50-80 % mahdollisuudella ja noin 30 % johtaa onnistuneeseen synnytykseen. Tämä voi kuitenkin epäonnistua ja alkio voi keskeyttää kasvunsa varhaisessa kehitysvaiheessa. Nuoremmat potilaat saavat yleensä parempia tuloksia, kun taas huonolaatuiset munasolut ja korkea ikä johtavat matalampaan onnistumisprosenttiin.

Munasolun tai sperman saaminen luovuttajilta

Tämä suoritetaan myös koeputkihedelmöityksen avulla. Jos naisella ei ole toimivia munasoluja tai jos miehen siittiöt eivät toimi, voidaan kääntyä luovutusten puoleen.

Babyplan Ovulaatiotesti Puikko

Babyplan Ovulaatiotesti Puikko